OLET RAKAS JA TURVASSA

Hetkinä, joina koen olevani rakas ja turvassa, ei minulta puutu mitään. Silloin minun on hyvä olla juuri sellaisena kuin olen ilman, että koen pienintäkään tarvetta tavoitella parempaa, paeta pelkoa tai lamaantua elämän haasteiden edessä. Silloin minulla ei ole minkäänlaista estettä olla läsnä juuri tässä hetkessä. Ainoa este rakkauden ja turvan kokemiselle on pelko ja erityisesti pelon torjuminen. Mitä enemmän vastustamme pelkoa, sitä enemmän voimamme menevät pelon vastustamiseen. Kohtaamme jatkuvasti tilanteita, jotka haastavat hyvinvointiamme ja kaikissa näissä tilanteissa tunnemme pelkoa riippumatta siitä, tunnistammeko sitä. Näin siksi, että pelon ainoa tehtävä on varoittaa, kun koemme yhteyden rakkauteen olevan uhattuna. Kun siis koemme, että hyvinvointiamme haastetaan, tunnemme pelkoa. Kun uusien pelkojen torjumisen lisäksi jatkamme ”maratonia” vanhojen pelkojen piilossa pitämiseksi, on seurauksena lopulta uupumus. Kuinka sitten tuosta surullisesta oravanpyörästä, jossa itsensä hylkääminen ruokkii itseään, on mahdollista vapautua? Hakeutumalla turvaan, jossa voi kokea olevansa rakas. Siitä, mitä tämä tarkoittaa sekä ymmärryksen että käytännön tasolla, lisää luennolla.